Hanna Marjut Marttila: Lahjakas Anu Lovack

Lankkubaarin kantaväki käy kuumana: koko poppoon yhteinen kummityttö Anu on lähtenyt ulkomaille, ja lähestyy kantakapakan väkeä postikortilla. Tyttö osoittaa viestinsä isälle – mutta kuka hän on, kuka baarin kantapeikoista saa kunnian olla tytön isä. Anu Lovackin äiti, samanniminen kuin tyttärensä, ei koskaan kertonut totuutta. Mutta jokainen kantapeikoista olisi mielellään tytön isä, onhan tyttö yliopiston käynyt ja nyt maailmalla elämäänsä etsimässä. Jokainen myös mielellään rahoittaa Anun elämää, onhan se suuri kunnia, kun tyttö on käytännössä kasvanut kantapeikkojen hoivissa.

Hanna Marjut Marttila kuvaa lähiökapakan draamaa ja tavallista verkkaista arkea lämpimästi ja ymmärtäen. Yhteiskunnan hylkiöt ja vähäosaiset näyttäytyvät empaattisina olentoina, ja lukijakin tutustuu näihin ihmisiin ymmärtäen. Dramaattiset mustasukkaisuusriidatkaan eivät tunnu niin ahdistavilta, kun niiden kokijoiden sielunelämään pääsee sisälle.

”Traaginen saippuaooppera lähiöalkoholistien elämästä”, sanoo takakansiteksti. Ehkä siellä voisi olla jotakin houkuttelevampaa, sillä ei tämä niin traagiselta tuntunut, ennen kaikkea elämältä itseltään. On mukana myös pari jujuakin, jotka tuovat dramatiikkaa mukaan: kirjailija ei vain takerru rikoskuvioihin, ihan kuin alkoholi veisi henkilöiden toiminnalta terää.

Marttilan tyyli on sopivan niukka ja eteenpäinmenevä, romaanin 192 sivua sopiva määrä kokonaisuudelle. Ei kovin mieleenpainuva teos, mutta pienimuotoisuus voi toisaalta miellyttää. Veikeä jälkimaku.

Hanna Marjut Marttila: Lahjakas Anu Lovack (Otava 2005)